katuja kahlaavat jalkamme kastuu, tätäkö se on kun rakastuu, tukka putkella sinne ja takaisin

Tänään onkin ollut sade- ja ukkospäivä ja oon ollut suurimman osan päivästä Martin kans kahdestaan kotona. Lauri on Tampereella, äiti työpaikan järjestämissä juhlissa ja iskä samoissa kekkereissä bändinsä kanssa keikalla. Aamulla nukuttiin murun kans pitkään ja eilen olin nuakkarilla pitkästä aikaa. Hajotettiin paikkoja, eli järjesteltiin tiloja vähän uudestaan. Nyt oon istunut tässä koneella hyvän aikaa, ajatuksena mennä "pian" suihkuun. Ei mulla oikeastaan ole mikään kiire, vaikka huomenna ehkä mennäänkin jokkista katsoon Nokialle.
 En voi sanoa että elämä olis mun(kaan) kohdalla täydellistä, mutta tässä ~ viiden kuukauden aikana se on aika lähellä ollut täydellisyyttä, useimmiten ainakin. En olis uskonut, että siitä puolivitsillä laitetusta viestistä (jonka sain yhdeltä nimeltämainitsemattomaltarikulta)"iske Risto" olis seurannut jotain tällasta. Seurashan siitä yhtä-sun-toista, ei me yhteen ihan niin helposti kuitenkaan päädytty, mut pakko sanoo et kaikki säätö ja vääntö todellakin oli sen arvosta. Mulla on maailman ihanin poikaystävä, siitä ei pääse mihinkään. :>
 Mut jotta tää ei menis liian ällöks, niin lopetan hyvän sään aikana. Kertokaa mitä teille kuuluu! Ja otan kommentteja vastaan muutenkin enemmän kuin mielelläni, mitä mieltä ootte nyt näistä kuvista jotka on tähän ja edelliseen postaukseen kuvattu kaikki käyttäen tota mun uutta objektiivia.