keskiviikko 15. helmikuuta 2012

lyhyt on se hetki jolloin tärkein paljastuu, näkee vähän eteen sitten tie jo kaareutuu


Joo samat kuvat eri muokkaus olempas ovela. Oleva. Vihaan ton sanan sanomista ääneen, samaten broilerin. Bloireri.
 Ja mitä tää oikein on et uutta postausta tulee aika tiiviiseen tahtiin? Jännää, mulla on varmaan meneillään joku vaihe. Mut tää on hyvä tapa ilmaista itseensä. Nää kuvatkin on tälläsiä, "psykedeellisiä" niinku iskä varmaan sanois. (Googletin vähä nii älkää tuomitko mua ton sanan käytöstä tässä tarkotuksessa.) 
 Kello on (vasta) kymmenen ja en oikein tiedä väsyttääkö mua nyt vai ei. Tekstistä päätellen väsyttää koska tää nyt on tällaista turhaa selitystä. Jännää muuten sekin, että tää blogi on hirveen hyvä keino päästä vapauttaan ajatuksia, joita tuntuu nyt olevan vaikka muille jakaa. Ja inspiraatiota kuvaamiseen on viime päivinä (as u can see) ollut myös jotenkin, enemmän.

Mua ärsyttää tyhmät ihmiset! Meillä on niitä täällä ihanassa pikku kaupungissa niin paljon että tulkaa nyt hakeen niitä pois. Toivottavasti kukaan ei lue tätä täälläpäin. Tai no toivottavasti lukee.
sEkOoN vissii pia oikeesti hohhoh.

Ei kommentteja: