lensin matalalla

Näin kun kerran rakkauden talossa

nimittäin näin varjoja rakkauden valossa

Yöllä sänkyyni hiipi yksi,

tunsin aamulla riivityksi,

sydämeni se meni haavojaan nuolemaan

Hei näin menoina tuloni kaupunkiin,

kun keikuin enoina veneissä pelti kii.

Kun kaljaa itseltä pummasin,

päiväkirjoista päiviä kummasin,

tuntui kuin olisin syntynyt kuolemaan

Lensin matalalla,

liian matalalla

voi törmätä johonkin,

niellä koukun ja kohonkin.

Nousin ylemmäksi

ja kaikki hidastui

muuttui pieneksi ymmärrän,

koska näen nyt enemmän

Kun maa on roudassa mieli tekee seuraa,

kun routa on mennyt mielikin mennä saa.

Silloin sydämeni halusta rakastun ja aloitan alusta

ja ympyrä katkeaa alkaakseen uudestaan

Eppu Normaali - Lensin matalalla 2 

Nää sanat kuvaa jotenki tosi hyvin mun elämääni vähän aikaa sitten. Nimenomaan lensin, menneessä aikamuodossa. Rippileirin aikana oli erittäin hyvä unohtaa kaikki henkilökohtaiset ongelmat ja keskittyä vaan isoshommaan. (Oon täällä tästä riparista jauhanut nyt aika paljon, pahoittelut siitä. :-D) Pitemmän jakson jälkeen oli ahdistavaa palata kotiin, tunsin miten ongelmat palautu muistiin ja istuin vaan sängyllä, mutta kyllä se siitä sitten helpotti. Tällähetkellä tuntuu iloisemmalta kuin mitä ennen leiriä olin. Olin pitkään suunnitellut että menen jonkun kanssa juttelemaan asioistani, nyt tuntuu ettei oo mitään tarvetta. Toivon että tässä pysytään.

Osittain tiedän minkä takia elämä tuntuu positiivisemmalta, tää on hieno juttu :>

Ainiin! Pääsin omalla koneellani nyt nettiin, kun raahauduin olohuoneeseen (=lähemmäksi nettipoksia) mutta päätin että kone menee korjaukseen silti. Tuuletin on kuitenkin täynnä pölyä ettei pikku huolto pahaa tee. Täytyy vaan siirtää kaikki kuvat ja muut tärkeet jutut ulkoselle kovalevylle..

Pitkästä aikaa sain aikaiseksi kunnon postauksenkin, olkaa ylpeitä musta ;>